Sijaiskodin tarinoita osa 4

Sijaiskodin tarinoita osa 4

Tassullinen tervehdyksiä kaikille eläimiä rakastaville ihmisille!
Karvainen perheeni on kasvanut räjähdysmäisesti, minusta on tullut emon ja viiden pennun huoltaja. Voi jukra! Pennut ovat syntyneet heinäkuussa, on Manua, Morrista, Mariaa, Mossea ja Pikkumustaa…Täytyy kyllä sanoa, että en ollenkaan ole hyvä pentujen sukupuolen tunnistamisessa, niin että sukupuolen vaihdos käy viimeistään eläinlääkärissä varsin kivuttomasti. Manusta saattaa tulla Manuela (Bosco) ja Mariasta Martti. Samoin kuin siinä vitsissä, missä pariskunta oli ehdolla erääseen lautakuntaan ja miehestä tuli vakiNAINEN ja vaimosta varaMIES. Hihhih…
Eilen illalla en löytänyt pentuja mistään vaikka etsin jopa sähkölampun kanssa ja usutin emoakin kutsumaan niitä. Emo oli vähän kuin EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa) ,kun sai rauhalllisen hetken aina kimpussa roikkuvilta pennuilta. Se on kyllä hyvä emo, mutta toistuvien tiineyksien takia olen tehnyt sille diagnoosin: sIllä on akuuttis-krooninen rasittuloosi, ihan totta! Onhan varmaan joku lukijoistanikin kärsinyt joskus jostain syystä samasta taudista, joka on alunperin diagnostoitu Roope-ankalla, joka jatkuvasti huolehti rahoistaan. Tietysti nykyisin useampi huolehtii ehkä rahattomuudesta. No löytyihän ne pennut lopulta ,olivat ahtautuneet matalan sohvan alle yhteen kasaan.
Pahasti pelkään, että kyllä on hulinaa tulossa, kunhan pennut vähän kasvavat vielä. Ainakin siivoamista riittää, HUOH. Kunhan jokainen pikku ajukopassaan älyäisi, miksi hiekkalaatikot ovat olemassa..
Käytin aikuisia kissoja eläinlääkärissä ja löperökourana päästin vahingossa kissan otteestani eläinlääkärin tutkimuspöydällä. Sehän livisti kaappien alle ja eläinlääkärin ohjatessa sitä lattiaharjalla ja minun väijyessäni kopan kanssa , se tietysti oli ihan paniiKISSA ja ruilautti hätäpissat minun housuilleni,jotka olivat sitten edestä ja reidestä ihan märät. NICE!
Urheasti menin kyllä vielä kauppaan sillä aikaa, kun kissaa leikattiin eikä kukaan sanonut että, onko rouva huomannut että……? Olisin tietysti sanonut siihen, että en se minä ollut, se oli kissa.Hiippailin hyllyjen välissä kohtalaisen matalalla profiililla.
Tälläisiä tapahtumia tällä kertaa, päätän pulinani jo aikoinaan muistovihkoihin kirjoitettuun lauseeseen : Ole aina iloisella päällä niinkuin kissa liukkaalla jäällä!
Löytöeläinkoti
Kaskivaara
Kodittomat