Sähköpostiosoite

info@kaskivaara.fi

Näyttää: 1 - 4 of 4 tulokset

Sijaiskodin tarinoita osa 4

Tassullinen tervehdyksiä kaikille eläimiä rakastaville ihmisille!
Karvainen perheeni on kasvanut räjähdysmäisesti, minusta on tullut emon ja viiden pennun huoltaja. Voi jukra! Pennut ovat syntyneet heinäkuussa, on Manua, Morrista, Mariaa, Mossea ja Pikkumustaa…Täytyy kyllä sanoa, että en ollenkaan ole hyvä pentujen sukupuolen tunnistamisessa, niin että sukupuolen vaihdos käy viimeistään eläinlääkärissä varsin kivuttomasti. Manusta saattaa tulla Manuela (Bosco) ja Mariasta Martti. Samoin kuin siinä vitsissä, missä pariskunta oli ehdolla erääseen lautakuntaan ja miehestä tuli vakiNAINEN ja vaimosta varaMIES. Hihhih…
Eilen illalla en löytänyt pentuja mistään vaikka etsin jopa sähkölampun kanssa ja usutin emoakin kutsumaan niitä. Emo oli vähän kuin EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa) ,kun sai rauhalllisen hetken aina kimpussa roikkuvilta pennuilta. Se on kyllä hyvä emo, mutta toistuvien tiineyksien takia olen tehnyt sille diagnoosin: sIllä on akuuttis-krooninen rasittuloosi, ihan totta! Onhan varmaan joku lukijoistanikin kärsinyt joskus jostain syystä samasta taudista, joka on alunperin diagnostoitu Roope-ankalla, joka jatkuvasti huolehti rahoistaan. Tietysti nykyisin useampi huolehtii ehkä rahattomuudesta. No löytyihän ne pennut lopulta ,olivat ahtautuneet matalan sohvan alle yhteen kasaan.
Pahasti pelkään, että kyllä on hulinaa tulossa, kunhan pennut vähän kasvavat vielä. Ainakin siivoamista riittää, HUOH. Kunhan jokainen pikku ajukopassaan älyäisi, miksi hiekkalaatikot ovat olemassa..
Käytin aikuisia kissoja eläinlääkärissä ja löperökourana päästin vahingossa kissan otteestani eläinlääkärin tutkimuspöydällä. Sehän livisti kaappien alle ja eläinlääkärin ohjatessa sitä lattiaharjalla ja minun väijyessäni kopan kanssa , se tietysti oli ihan paniiKISSA ja ruilautti hätäpissat minun housuilleni,jotka olivat sitten edestä ja reidestä ihan märät. NICE!
Urheasti menin kyllä vielä kauppaan sillä aikaa, kun kissaa leikattiin eikä kukaan sanonut että, onko rouva huomannut että……? Olisin tietysti sanonut siihen, että en se minä ollut, se oli kissa.Hiippailin hyllyjen välissä kohtalaisen matalalla profiililla.
Tälläisiä tapahtumia tällä kertaa, päätän pulinani jo aikoinaan muistovihkoihin kirjoitettuun lauseeseen : Ole aina iloisella päällä niinkuin kissa liukkaalla jäällä!

Sijaiskodin tarinoita osa 3

Miau taas kaikille eläimiä rakastaville ihmisille!

Tasapuolisuuden- ja kaikkia eläimiä koskevan eläinrakkauden takia myös, hau, oink, bää, kvaak, tuktuktuk, hhrhn ,muu puhumattakaan kaikista muista jotka ääntelevät kukin tavallaan.

Tänään ajatteli tässä KISSANI kertoa kuinka tärkeää on seurata eläimiemme hyvinvointia. Olen sen ikäluokan ihminen, työkaverini julkesi sanoa minua ”ylikypsäksi” hahaa,hän on ihme kyllä vielä hengissä siitä huolimatta, että minun nuoruudessani ei kyllä paljon lemmikkieläimiä lääkärillä käytetty,ei ainakaan minun lapsuudenkodissani. Ei rokotuksia, ei eläinlääkäriä kissan vahingoittuneelle jalalle. Nyt ajatellen se tuntuu ihan kauhealta mutta ajat olivat silloin erilaiset.

Jokainenhan tietää että ainakaan kissaeläin ei ilmaise kipuaan paitsi ehkä äärimmäisessä tapauksessa. Vammautunut tai valittava eläinhän on joutunut syödyksi sen siliän tien. Ei kannata ajatella ettei eläintä koske jos se ei valita, kipua kyllä pitää tulkita eleistä ja käyttäytymisestä muutenkin. Luulen että koirissa on paljon samaa, paitsi karvainen ystäväni ”sihuvauva”,siis chihuahua joka käpäläänsä pikkuisen satuttaessaan huutaa aivankuin koko tassu olisi irti.

Omalla kissallani oli niin paha nivelrikko, että jos se olisi ollut ihminen, se olisi ollut tekonivel-leikkausjonossa. Kyllähän se kävi säännöllisillä kipupistoksilla eläinlääkärissä mutta vasta kun näin ettei se kärsinyt astua kuin muutaman askelen kerrallaan, tein luopumispäätöksen. Ei yhtään kertaa valitusta kissalta kuulunut. Tämä voikin vaikuttaa siihen että joskus annamme tilanteen mennä liiankin pitkälle, myös sen takia että se päätös on niin vaikea tehdä. Lasken kyllä itsenikin tähän sakkiin.

Minulla sairasti hurmaava Edvard, oli apea, ei syönyt. Sen jälkeen alkoi napsuttelemaan suutaan ja kuolaamaan. Seuraavana päivänä hengityksessä melkoinen haju.

No, lääkäriin tietysti sitten ,ientulehdus ja hammaskiveä piti poistaa takahampaista. Yli viikon olen lääkinnyt Edvardia antibiootilla ja kipulääkkeellä ja ruiskulla juottanutkin kun kissa kuivuu niin kovin helposti. Olin välillä jo hyvin huolestunut mutta nyt on parantunut, syö hyvin ja alkaa hiljalleen lakata katsomasta minua pelokkaasti aina kun lähestyn. Ei kissa kaunaa osaa kantaa, vaikka ei ole lääkkeiden annosta ollut riemuissaan. Vieressäni sohvalla kehrää ja on iloinen.

Muuten arvatkaa mille eläimelle kuuluu se tuktuk? Siilille tietysti,se on aivan kuin juna tuksuttaisi menemään.

Siteeraan taas Uppo-Nallea( minä luen kaikenlaista koko ajan, Uppiksesta on jo kovasti aikaa) Uppis kysyi: Koskeeko se kun hetket lyövät? Kirjoitan jälleen kun hetki lyö…….. jos pystyn

Sijaiskodin tarinoita osa 2

SIJAISKODIN TARINOITA OSA 2
 
Hei taas kaikki eläimiä rakastavat ihmiset!
 
Lupasin kertoa hieman alkukokemuksistani kissojen sijaiskodin pitäjänä. Minulla oli kolme valkoista kissaa samasta pentueesta,olivat sellaisia hulivilejä että kerran kun tulin kotiin ,kisulit olivat nyysineet pöydältä croissant-pussin ,levittäneet ne ympäriinsä ja närkkineet jokaista. No,aikanaan kaikki saivat hyvän kodin, mutta arvatkaas mitä! Paljastui että yksi kissoista oli kuuro! Voi onnetonta! Olimme kyllä puhuneetkin siitä että ei NÄMÄ ainakaan kuuroja ole,olinhan minäkin kuullut että valkoisissa voi olla kuuroja ,mutta en silloin tiennyt,oliko se niinsanotusti ”vanhan kansan” juttuja.Tosin he ovat olleet monessa asiassa kyllä oikeassa. Juuri tämä kissa jota aina huusin kun heräsin ja se tuli yksin luokseni tervehtimään minua,oli kuuro. Niin hyvin se oli oppinut sisarustensa elekielen, että ei kukaan huomannut kuuroutta, paitsi silloin kun se yksinään meni uuteen kotiin.Kyllä nolotti ja itse itselleni antamani irtopisteet rapisivat sinne kuuluisaan Huitsin Nevadaan. Onneksi kissa kuitenkin hyväksyttiin uuteen kotiinsa kuuronakin.
Kuuroudesta sen verran, että se ei ole myytti,valkoisilla kissoilla on tutkitusti geneettistä perimää kuurouteen,varsinkin sinisilmäisillä.Toisaalta kaikki valkoturkkiset eivät suinkaan ole kuuroja.
 
Tällä hetkellä luonani tassuttelevat vanha adoptoitu Kulta, hieman vinosilmäinen Ninja joka rakastaa Lidlin namipatukoita,pihistää pöydältä mitä löytää ja lisäksi luulen että Ninjalla on henkilökohtainen Ongelma. Limsapullot ja lonkeropurkit ( harvoin) kun ovat menossa palautukseen,niin Ninja työntää päänsä kassiin ja nuoleskelee intomielisesti. Ihana reipas ja ystävällinen Jojo joka käpertyy peittoni alle kehräämään ja komistus Edvard joka tuntuu aina tulevan lempeämmäksi vaikka vieraat vielä pelottavatkin. Keskenään he tekevät tuttavuutta ja koettavat ymmärtää,mikä toinen on kissojaan.
 
Nauttikaa kesästä! Siteeraan Elina Karjalaisen Uppo-Nallea:
Sadesäällä likoan,hellesäällä hikoan, sellaista on elämä,likoa ja hikeä

Sijaiskodin tarina

Hei kaikki eläimiä rakastavat ihmiset!

Ajattelin kertoa omia ajatuksiani kissojen sijaiskodin pitäjänä mutta on myös sijaiskoteja muillekin eläimille kuten koirille ,kaneille tai marsuille. Minulla on omassa kodissani ollut vain yksi oma kissa ja koira ja jokainen joka on joutunut luopumaan rakastetusta eläimestään ja hyvästelemään sen tai hänet kuten monet haluavat sanoa ”autuaammille metsästysmaille” tietävät kuinka surullista ja kaipausta aiheuttavaa se on. Joten kun minulla oli aikaa ja tilaakin ja nähtyäni ilmoituksen sijaiskoteja kaipaavista kissoista, päätin soittaa. Tämä tapahtui vuonna – 14 ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Aluksi kissa olivat toiselta eläinsuojeluyhdistykseltä mutta nyt olen hoitanut vain Kaskivaaran kodittomia.

Varmasti monella on epätietoisuutta miten sijaiskoti oikein toimii ja ehkä pelottaakin sitoutua johonkin mitä ei tarkasti tiedä. Kissan sijaiskotiin ottaminen tarkoittaa toki sitä että kissa on siellä niin kauan kunnes saa oman kodin. Tämä voi viedä viikon tai vuoden. Lyhin aika jonka kissa on minulla ollut ,oli pari tuntia kun kissan jo aikaisemmin nähnyt perhe haki hänet uuteen kotiin. Pisimmillään taas kissa joka tuli arkana ja pelokkaana ,oli minulla vuoden mutta hyvän kodin sai hänkin. Toisaalta sijaiskotien kanssa pyritään toimimaan joustavasti, jos elämäntilanne muuttuu tai kissan kanssa tulee jotain hankaluutta yhteiselossa joko mahdollisten sijaiskodin omien eläinten suhteen tai jostain muusta syystä, kissa voi vaihtaa sijaiskotia tai olla Kaskivaarassa kotia odottamassa. Kissojahan ei päästetä ulos vapaasti vaikka toki joku voi haluta ulkoiluttaa valjaissa jos kissa siihen tottuu.

Kissoille tärkeimpiä asioita on arkojen kissojen ”kesyttäminen” eli sosiaalistaminen, tottuminen kotielämään ,ääniin ,ihmisen kosketukseen ja näin ollen saamaan ehkä jo menetetyn luottamuksen ihmiseen takaisin. Kissat ovat yksilöitä jokainen ,kuten me ihmisetkin. On vähän noloa jos kissaa tullaan katsomaan ja tämä piiloutuu niin ettei viiksikarvaakaan näy ,ei kukaan osta sikaa säkissä ,ei myöskään kissaa.

Jatkan myöhemmin alkukokemuksista kissojen kanssa jos minua ei kielletä kirjoittamasta….

Kissa olkoon kanssanne! Ai niin, se olikin Voima….

Löytöeläinkoti
Kaskivaara
Kodittomat